Teollisuuspastori

Ennen lopullista uranvalintaa kannattaa tutustua töihin monipuolisesti. Niinpä matkan varrelle on mahtunut uinninvalvojan, pakukuskin ja postikonttorin joulumerkkikassanhoitajan tehtävän oheen eksoottisempiakin hommia. Ulkomaisia tuttuja on kummastuttanut Padasjoen sheriffin (suomalaisitttain vallesmanni) kesätoimi, mutta kyllä sittenkin yksi kokemus taitaa olla ylittämätön tähänastisella uralla.

Nimittäin opintojen jälkeen aloitin tuomiostuinharjoittelun, joka käräjäpäivien puutteen vuoksi johti urani huippuhetkeen, virkaa toimittavan kihlakunnantuomarin virkaan Etelä-Pohjanmaalla. Tuomiokunnan kinginä tehtäviin kuului luonnollisesti virkatehtävän hoitaminen kaikkine mausteineen, lainhuudatuksien ja kiinnitysten vahvistamisia, julkisen kaupanvahvistajan tehtäviä ja luonnollisesti käräjäpäivien istumisia. Äkkinäisestä kuulostaa lokoisalta kesähommalta. Niin minäkin luulin kunnes koitti ensimmäinen päivä kihlakunnantuomarina.

Aamu viiden kunnan ylimpänä tuomionjakajana alkoi normaalisti aamukahveilla läheisessä Göranin kahviossa, jonka legendaarinen mainoslause kuului "Göran leipoo tuoretta". Minulle ei koskaan selvinnyt miten mitään muuta pystyykään leipomaan, mutta tuotteet sinänsä olivat makoisia. Päivä oli kuitenkin pilalla kansliaan palatessa kun toimistosihteeri muisti kertoa että tuomarin virkatehtävään liittyen tunnin varoitusajalla piti vihkiä yksi pariskunta.

Onnekseni sain tunnin valmistautumisaikaa ja rupesin kahlaamaan avioliittokaarta läpi, jotta löytyisi asianomainen lainkohta tämän merkittävän oikeustoimen toteuttamiseksi. Uskottavuutta ja auktoriteettia tavoitellen koetin kihlakunnantuomarin suljetun oven takana harjoitella vihkiseremonian läpiviemistä ja totesin että hitaasti äännellen tuohon toimeen saa menemään puolitoista minuuttia.

Tunnin kuluttua koitti H-hetki pariskunnalle ja vt. kihlakunnantuomarille. Onnellinen nuoripari marssi sisään ja siinä täristiin kolmeen pekkaan tämän toimituksen edessä. Lisämausteena olivat auskultanttikaverini, sillä pariskunnalla ei ollut omia todistajia mukana. Harrasta tunnelmaa tavoitellen asettelin pariskunnan virkahuoneeseen ja kaivoin esiin Suomen Laki I teoksen ja aloitin seremonian. Vihkitoimituksen hartautta virkamiehen vinkkelistä tosin häiritsi kahden todistajan pariskunnan takana esittämät sormimerkit, mutta niistä huolimatta vetäisin vihkikaavan asiaan kuuluvine kysymyksineen reippaasti alle kahteen minuttiin (lienee Etelä-Pohjanmaan tuomiokuntien vieläkin voimassa oleva ennätys) ja havaitsin vastavihkaistun pariskunnan onnellisen epätietoisen katseen. Tuntien voimakasta sosiaalista painetta lausua jotain elämänviisauksia alkavalla yhteiselle taipaleelle lausuin jotain tästä merkittävästä askeleesta heidän elämässään (samalla toki kunnioittaen tilaisuuden ei-uskonnollista luonnetta). Kolmeen minuttiin sessio oli hoidettu ja yhteinen helpotus tilaisuuden päättymisestä oli käsin kosketeltava.

En tiedä mitä pariskunnan yhteisestä taipaleesta tuli mutta kyllä ainakin kerran eläessään kannattaa yksi pariskunta vihkiä. Jos ei muuten niin uteliaisuudesta.