Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tai ainakin keho, mutta vaihteluhan virkistää. Nimittäin eilispäivänä päivän ainoa lentokone Kajaanista kerkesi lähteä ennen kuin pääsin irtautumaan palaverista. Niinpä vaihtoehdoiksi jäi jääminen Kainuuseen tai tutustuminen valtion rautateihin.Herraskaisesti viestittelin sihteerille että josko minulle tilattaisiin paikka Helsingin junaan ja vastaukseksi tuli ohjeistus siitä, että juna ei ole kuin lentokone vaan sinne voi marssia sisään kunhan luottokelpoisuus on kunnossa tai ostaa itse paikka paikallisesta lipunmyyntipisteestä. Niinpä hurautin henkilövuokra-autolla Kajaanin keskusrautatieasemalle, ostin liikemiesluokan lipun ja kapusin kaksikerrosjunan ylähyllylle katselemaan ohikiitäviä maisemia.
Huoli paikkojen ennenaikaisesta loppumisesta oli ilmeisen turha, sillä Mikkeliin saakka istuskelin vaunun toisessa kerroksessa ainokaisena matkustajan. Eikä vaunuosasto senkään jälkeen tuntunut piinallisen ahtaalta kun ainoastaan yksi matkustaja tuli loppumatkaksi nauttimaan businessluokan palveluista.
Olo oli kuin Juhani Ahon Matilla ja Liisalla, nimittäin matkan varrelle jäi heidän lähtöasemansa Lapinlahti. Ja muutkin elämää sykkivät liikekeskukset Sukeva, Suonenjoki, Pieksämäki ja Mäntyharju - keskeisimmät mainitakseni. Tulihan kuitenkin nähtyä Suomea eri vinkkelistä ja samalla katsottua tietokoneelta Pako-sarjaa kahdeksan jakson maratonina. Taidan koettaa ensi viikon palaverit Kainuussa hoitaa nykytekniikkaa käyttäen ihan videokonferensseina. Muuten alkaa takapuolesta nahka kesiä liiasta istumisesta...
6 kommenttia:
Et pitänyt junakokemuksta vai? Siellähän voisi myös jalotella, katsastaa vaikka ravintolavaunun tarjoilut.
Minä en ymmärrä miten joku mielummin jonottaa lentokentillä, altistuu turvatarkastusten pikkumaiseen syynäykseen, jonottaa gateillä, sulloutuu massan mukana lentokoneeseen jossa henkilökunta valvoo ettei ole läppäri auki väärään aikaan, jne., jos vaihtoehtona on leppoisa juna. On lentokone toki pari tuntia nopeampi mutta se ei mielestäni epämukavuutta kompensoi.
Ratavartijan kauniin Kaarinan tyttärenä on pidettävä VR:n puolta. Junamatkaamisessa on tunnelmaa.
Kyllä junamatkustus sinänsä oli myönteinen kokemus. Tosin siihen toi oman arominsa junan WC:n ilmeinen toimintahäiriö. Mutta entisen VR:läisen pojanpoikana yhdyn arvioon että junassa on tunnelmaa. Jos tuoksujakin.
Mieluummin matkustan junalla, kunhan ero matka-ajassa ei ole liian suuri. Esim. Lontoosta Pariisiin en kyllä lentäisi. Suomessa junat ovat ikävän hitaita.
ihmeiden aika ei ole ohi...kommentointia/vastausta blogin pitäjältä...kannatti "päsmättää"
Kun riittävän moni valittaa bloginpitäjän kommenttien puutetta, alkaa viesti mennä hiljalleen perille :-)
Lähetä kommentti