Ikärasismista on turha puhua kun teini-ikäiset kokoontuvat tuhansittain katsomaan eläkeiässä olevien tai sitä lähentelevien setien heiluntaa. Nimittäin eilisiltana olin itsekin todistamassa tätä tilaisuutta kun Olympiastadionilla oli klassisen musiikin ilta. Australian (ja Newcastlen) lahja maailman musiikkitaiteelle, AC/DC kun veti puoleensa likimain täyden stadionillisen väkeä. Kyllä siinä vaiheessa vaikut lensivät korvista kun orkesteri saapui lavalle näyttävän videotykityksen kera ja heläytti ilmoille uudempaa tuotantoaan edustavan Rock'n roll train'in. Viime visiitillä vuonna 2001 laulajan tenoria kuvattiin "viemäriääniseksi", ja yhtä hyvässä vireessä 62-vuotias Brian Johnson (ex-Geordie, toim.huom) olikin. Hänen rinnallaan tuntee itsensä suorastaan Sotkamon Carusoksi. Tosin Hile-baarin karaokerepertuaariin en ole vielä hennonut ottaa yhtään AC/DC klassikkoa, vaan vääntelen ystäväni Kaitsun kanssa perinteisemmällä Mamban "Lauantai-ilta" ja T.Kansan "Äidin pikkupoika" -linjalla. Ääni kyllä olisi riittävän surkea myös heviin.Mutta kyllä näköjään sanonta siitä, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, pitää edelleen paikkansa. Muistan kyllä kuin eilisen päivän kun finninaamaisena teini-ikäisenä hujoppina matkasin koululaiskortilla Rautatiesasemalla ostamaan New Musical Express -lehteä (ainoa myyntipiste sen ajan Helsingissä) ja kummastelin silloin 70-luvulla että mikähän ihmeen bändi tämäkin on ja onko nimet loppuneet kun yhtye pitää vaan kirjaimin nimetä. Mutta aika hyvin ovat isännät hommansa oppineet. Kriittisen arvion mukaan toki opittavaa ei kauheasti ole ollutkaan kun kaikki laulut perustuvat samaan kolmen soinnun, A, D ja E kuvioon. Mutta vaikka meikäläiseltä nekin sujuvat silmätkin ummessa, jopa rock'n roll ikoni Gibson SG kädessä ja Marshall 100 watin vahvistinta käyttäen, jotain on vielä hakusessa. Ei siis muuta kuin luja usko omiin kykyihin ja usvaa putkeen. Ehkä tässä vielä täytetään stadioneja ennen kuin ajokortti otetaan pois iän perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti