Kainuulainen tanssiinkutsu

Vaikken olekaan varsinaisesti tanssimiehiä, pikku-uutinen Kainuusta kiinnitti huomiota nettilehdessä. Kainuussa on näköjään parempi suostua tanssiinkutsuun kuin kieltäytyä, muuten saattaa paikallisväestö ottaa nokkiinsa. Ilmeisesti paritanssissa on siis Kainuussa alkukantaista voimaa ja vimmaa.

Takavuosina olin useamman viikon kursseilla Oulussa ja porukan painostuksesta suostuin lähtemään mukaan ekskursiolle Oulun tärkeimpään nähtävyyteen - hotelli Arinan naistentansseihin. Kun en ole jäsentänyt itseäni varsinaiseksi paritanssin ystäväksi, päätin sijoittautua strategisesti selkä saliin päin ja keskittyä enempi mallasjuomiin kuin tanssin taikaan. No, taktiikka petti heti alkumetreillä kun eräs isonvihan aikainen sotaleski saapui esittämään tanssiin kutsun. Enhän herrasmiehenä toki voinut kieltäytyä, vaan heittäydyin valssin vietäväksi. Eikä päästy kuin ensimmäisen tanssin puoliväliin kun partnerini loihe lausumaan että "meillä täällä Oulussa on muuten hyviä tanssikouluja...".

Mietin hiljaa mielessäni nielläkö kommentit sellaisenaan vai tukeutuako hyökkäykseen kysymällä rouvalta että näytinkö hänestä Kevin Costnerilta? Vastaus olisi totta kai kuulunut etten todellakaan, joten olisin siihen vastannut napakasti että "mistäs te sitten luulette että minä tanssin susien kanssa?". Tätäkin epähienompi tapa, jonka välittömästi suljin mielestäni, olisi ollut huomauttaa kuuluvalla äänellä keskellä tanssisalia "Rouva hyvä, minun seurassani ei piereskellä!". Päätin kuitenkin herrasmiehenä tanssia vaaditut kaksi tanssia ja sitten palata hiljaa oman seurueeni luo.

Loppuilta menikin sitten hiljaisemmissa merkeissä.