Sherwoodin iloiset veikot

Tämän viikon Euroopan kohteeksi olin valinnut Riddingsin Keski-Englannissa. Valintaan ei vaikuttanut mitenkään se etten ollut ao. paikan olemassaolosta tiennytkään ennen kuin muutama viikko sitten, vaan ajattelin että onpa syytä käydä tutustumassa konsernin uuteen toimipisteeseen.

Aamukone Manseen oli ajallaan ja varttitunnin jahkailun jälkeen Hertzkin löysi minulle jonkun autoa muistuttavan, jolla sonnustauduin matkaan. Edellisviikon kokemuksista oppineena annoin GPS:n rauhassa käynnistyä ja vasta kun sekä kuski että tekniikkapuoli olivat selvillä missä oltiin, lähdettiin matkaan.

Matkanteko alkoi kuin unelma. Vettä satoi kaatamalla, dieselautossa ratti väärällä puolella, GPS miettii oikeaa suuntaan, ajan liikenneympyrässä ja puhelin soi. Siinä on kiva väärällä kädellä sotkea vaihdekeppiä, kurkkia väärän puolen peileistä missä mennään ja miettiä montako kierrosta kerkeää ympyrässä ajaa ennen kuin pitää käydä varikolla renkaiden vaihdossa. No, keskipakoisvoima heitti vihdoin ympyrästä ulos M6 moottoritien suuntaan (saksalaisittain kyseessä olisi ollut ”Alle richtung”) ja pian GPS kannusti minua eteenpäin valitulla tiellä. Yllättävää kyllä, Claytonin tehdas löytyi ihan entisestä paikasta Manchester Cityn jalkapallostadionin vierestä ja karautin autoni vierailijoiden parkkipaikalle kuin olisin ikäni ajanut Englannissa. Pikainen palaveri ja lounas englantilaiseen tapaan (kolmioleipiä, perunalastuja ja kokista) ja taas auton rattiin, suuntana Riddings. Tai Derby.

Moottoritien varteen jäi joukko tuttuja paikannimiä – Birmingham, Liverpool, Wolverhampton, Stoke on Trent ja Crewe. Ja tietenkin Wedgwoodin tehtaat jossain Stoken tietämillä, lisäksi vielä sitten kohteena oleva Derby. Parin tunnin vetisen ajon jälkeen Derby siinsi maisemissa heti ydinvoimalan takaa, joten ajattelinpa että kyllä tällaisesta kylästä hotelli Derbyshire löytyy käden käänteessä. Ei muuten löytynyt eikä GPS tunnistanut kyseistä hotellia. Ei muuta kuin laukusta etsimään lisätietoja, ja jossain vaiheessa kävi selväksi ettei hotelli sijainnut Derbyssä vaan jossain vielä pienemmässä paikassa, M1:n risteyksessä 28. Polkaisin dieselin käyntiin ja matka jatkui. Hiukan huolestutti siinä vaiheessa kun siirryin Sherwoodin metsiin Nottinghamshiren puolelle, mutta englantilaisittain on tietysti luonnollista että hotelli Derbyshire sijaitsee Nottinghamshiressa. Suomalaiset vain ovat niin tylsiä että esimerkiksi hotelli Kokkola sijaitsee Kokkolassa.

Hotelli löytyi loppujen lopuksi kohtalaisen vaivatta ja illaksi pääsin nauttimaan perienglantilaisen illallisen Nottinghamin keskustaan. Valitettavasti isäntäni oli automiehiä, joten Englannin vanhin pubi, 1400-luvulta peräisin oleva Ye Olde Jerusalem tuli katsottua ulkopuolelta. Sieltä pyhiinvaeltajat olivat Robin Hoodin aikoihin lähteneet kaljapäissään Palestiinaan. Melkeinpä meikäläinen olisi mieluummin ottanut siellä lämpimän oluen kuin nauttinut sinänsä herkulliset paikallisesti ammutun pulun (okei, kyyhkynä se myytiin) illalliseksi. Mutta mielessä kävi kyllä sama ajatus kuin taannoin Toulousessa käydessä – silloin kun Sherwoodin metsien miehet kävivät pubissa nauttimassa lämpimiä oluitaan, omat esimiehemme vielä kiipeilivät jossain Karjalan katajissa.