Koska lentäminen ja Diileri kuuluvat erottamattomasti yhteen, lienee syytä kirjata tämäkin totena minulle kerrottu tapahtumaketju jälkipolville opiksi ja ojennukseksi.
Takavuosina kun pääkaupunkimme lentokenttää vielä yleisesti kutsuttiin Seutulan kentäksi (erotuksena Malmin kentästä, jonne viimeksi liikennelentokoneella yritti laskeutua eräs turkkilainen lentoyhtiö), oli matkustajana eräs vanhemmanpuoleinen liikuntarajoitteinen naishenkilö. Kenttähenkilökunta oli siirtämässä kyseistä tuuheatukkaista vanhempaa rouvashenkilöä pyörätuolilla koneeseen kenttäalueella. Kenttävirkailijalle tuli kuitenkin kiireellinen kutsu radiopuhelimella, jossa häntä pyydettiin välittömästi auttamaan yksin matkustava lapsi vastaanottajien luokse. Virkailija pyysi rouvalta anteeksi ja vielä varmisti, että tämä pärjää yksin sen kaksi kolme minuuttia omillaan kunnes virkailija palaa takaisin.
Pari minuuttia myöhemmin kenttävirkailija palasi takaisin platalle, mutta vanhempaa rouvaa ei näkynyt missään. Kun kyseinen rouva ei omin voimin kovin pitkälle kyennyt liikkumaan, virkailija etsi rouvaa katsellaan, turhaan. Kuumeisen etsinnän jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hälyttää lennonjohto ja selvittää mihin rouva oli pyörätuoleineen kadonnut.
Kentän pelastusmiehistö sai tehtävän ja etsintöjen tuloksena vanhempi kalju rouvashenkilö löytyi kiitorata-alueelta pyörätuolistaan muutaman sadan metrin päässä katoamispaikastaan. Kummastusta herätti se miten mummo oli parissa minuutissa kelannut itsensä kentälle kuin Leo-Pekka Tähti ikään. Asiaa selvitettäessä kävi kuitenkin ilmi ettei mummo ollut omin voimin lähtenyt minnekään vaan viereiseltä portilta lähdössä ollut Finnairin DC-10 kone oli kääntynyt ja laittanut turbiinit täysílle juuri mummon suuntaan. Mummo jäi koneen jättövirtaukseen ja kirjaimellisesti otti lentävän lähdön kiitoradan suuntaan.
Mummo säilyi onneksi vahingoittumattomana ja kun häneltä tiedusteltiin oliko hänellä mitään korvausvaatimuksia, ainoaksi vaateeksi jäi ikuisesti kadoksiin jääneen Kuokkasen peruukkiliikkeestä hankitun peruukin uusiminen. Osapuolten yhteisestä sopimuksesta myös asia painettiin villaisella eikä sitä enemmälti julkisoitu.
Tunnustettava on että joka ainoan kerran kun katselen lentokentän kiitorata-alueen suuntaan niin tulee mieleen että on se ollut näky kun mummo on kiitänyt pitkin plattaa pyörätuolissaan. Mutta elämyksiähän matkoilta yleensäkin haetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti