Tällä kertaa viittaus ei kohdistu toisen töölöläisen suuren pojan Hectorin (Linnankoskenkadulta) musiikilliseen tuotantoon, vaan eiliseen pysäyttävään uutiseen. Se vahvisti totuuden joka oli luettavissa jo kuusikymmenluvulla Mannerheimintiellä Sipoon kirkkoa vastapäätä olevan suutariliikkeen näyteikkunasta. Suutari kun mainosti legendaarisella sloganilla "Kenkään ei saa täällä paikkaa pysyvää".
Nyt tiensä päähän tuli vanhuuseläkeikään saakka kerennyt Linnanmäen Kummitusjuna. Tuo laite johon kaikki tuhmat lapset laitettiin miettimään tekosiaan. Vaikka maailmalla on nähnyt jos jonkunmoista Mummy the Ridea ja vastaavia, kyllä aito kummitusjuna viisikymmenluvun alusta on se ainoa oikea. Iän myötä laite ei juuri pelottanut ja sydänkohtauksen riski meikäläisellä liittyy enemmän elämäntapoihin kuin kummitusjunan pelottavuuteen. Mutta oma fiiliksensä oli niissä ahtaissa vaunuissa, joissa jalkatila oli kuin Finnairin lomalennolla. Ja kun tarkemmin ajattelee, muukin meno muistutti sitä. Silti on kulttuuriskandaali että kuusikymmenluvun vakioasiakkailta ei edes kysytty mielipidettä kun ruvettiin laitetta noin äkkinäisesti uudistamaan. Ikävä tulee sitä ensimmäisen kammarin oikeasta nurkasta ryntävää pölyistä peikkoa.
Tuossa mainitsin vanhan suutarin mainoslauseen. Näillä käsityöammattien harjoittajilla näyttää olevan ilmiömäinen kyky keksiä nasevia ilmauksia. Oma suosikkini oli Vaasassa toimiva leipuri jonka mainoslause kuului "Göran leipoo tuoretta". Joka kerran kun kävelin leipomon ohi, pohdin että miten kukaan pystyy leipomaan mitään muuta. Silti mainoslause toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti