Linnan tähdet

Lapsuusvuosilta on jäänyt mieleen kolme ohjelmaa joiden aikana metelöinti ei ollut sallittua. Straussin uudenvuodenkonsertti, missikisat ja Linnan itsenäisyyspäivän juhlat. Vaikkei kymmenvuotiaalle (tai sitä nuoremmalle) oikein avautunut tämä itsenäisyyspäivien ohjelma kun katsotaan toista tuntia ihmisten laahustamista sisään ja sitä seuraavaa presidenttiparin kättelyä, formaatti on säilyttänyt - ja jopa kasvattanut - tenhoaan. Ehkä muuttuvassa maailmassa on tärkeätä säilyttää perinteitä joihin tukeutua. Toinen syy siihen lienee se, ettei kuusikymmenluvulla tunnistanut kuin Kekkosen (kiitos kaljun), nykyjuhlissa näkee niin työkavereitaan matkan varrelta kuin vanhojen kaverien pikkuveljiä.

Tärkeän osan formaattia muodostavat toimittajien syväluotaavat ja kekseliäät haastattelut aiheesta "mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?". Vastaukseen kuuluu toki mainita isovanhempiemme ja vanhempiemme panostus siihen että voimme viettää juhlia vapaana kansakuntana. Vastaajan viiteryhmän mukaan tähän perusvastaukseen saadaan kuitenkin ympättyä omia näkökulmia. Sääli vaan ettei useammin haastatella esimerkiksi joitakim legendaarisia rallikuskeja tai muita urheilijoita, jotka jaarittelematta pystyvät kiteyttämään olennaisen enintään yhteen lauseeseen. Ei tarvitse kuin katsoa juutuubista Marcus Grönholmin ilmeikäs haastattelu jossa hän elein ja sanoin kuvaa kuinka "stone went up in Timo's ass." (Vapaasti suomennettuna "kivi osui Timon aasiin", toim.huom.)

Tänä vuonna juhlien ilme uudistuu, sillä ennakkotietojen mukaan linnaan on katettu juusto- ja jälkiruokapöytä. Kyllä siellä kelpaa edamia pistellä huuleen samalla kuin Raine Ampuja (erinomainen nimi sotilassoittokunnan kapellimestarille) pahoinpitelee nykymusiikkia humppaversioineen. Tilaisuudesta ei puutu enää kuin Helmut Lotti laulamasta...

Kaikesta kritiikistä huolimatta on pakko tunnustaa että kyllä ohjelma tulee katsottua kuluvanakin vuonna. Kuten jo kymmeninä vuosina aiemminkin.