Takavuosina tuli harjoitettua jos jonkinmoista puhdetyötä eri aloilla. Uinninvalvojan hommaa, Veikkauksen ripeän kesäpakukuskin hommaa ja sitten lainvalvojana. Ensin Padasjoen sheriffinä ja myöhemmin oikeutta jakamassa Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla.
Vanhoina hyvinä aikoina oikeuden istunnoissa oli tyyltä. Oikeutta lähdettiin jakamaan nahkainen matkalaukku mukana käräjäpitäjään. Laukussa kulkivat oikeuden jakamisen kannalta keskeiset välineet - puheenjohtajan massiivinen nuija, vihreä verka ja siihen soinnutettu Suomen Laki 1 teos, viimeisintä painosta. Lisäksi toki valtionhallinnon virkamiehen kannalta elintärkeät kaavakkeet joka lähtöön.
Käräjäpäivät oli jaettu rikos- ja siviilipäiviin, joista jälkimmäiset olivat lähinnä eteläpohjalaisten avioeroja. Tuohon aikaan avioero edellytti joko parin vuoden mittaista asumuseroa tai sitten jotain laissa mainittua avioperustetta joka oli myös näytettävä toteen. Niinpä tavanomaista oli, että käräjille raahattiin todistamaan toisen puoliskon uusi kumppani, jonka kanssa oli harjoitettu haureutta. Lisäksi laki edellytti, että kanne käräjille oli nostettu puolen vuoden kuluessa siitä kun viaton puoliso oli saanut tiedon tällaisesta aviorikoksesta, joten todistelun yhteydessä asiaa oli kysyttävä ellei halunnut vastata hovioikeuden kanneviskaalin kiusallisiin kysymyksiin aiheesta miksi auskultantti on menetellyt lain vastaisesti ja syyllistynyt virkavirheeseen.
Niinpä taas yhtenä aamuna löysin itseni veheriän vihreän veran takaa jakamassa oikeutta pohojalaasille. Mies oli nostanut kanteen vaimoaan vastaan vaatien avioeroa. Ihan siis peruskamaa, eli ei muuta kuin hallintoalamaiset sisään ja rutiiniluonteista avioeroa hoitelemaan. Kanne perusteluineen kuultiin ja kantaja nimesi kuultavaksi vaimon uuden elämänkumppanin, jonka haastemiehen virkaa hoitava konstaapeli kutsui todistamaan istuntosalin eteisestä.
Tuomarin pöydän eteen marssi lyhyttukkainen herrashenkilö, jonka olemus henki kantaupseerin tinkimätöntä luonnetta. Henkilöllisyys todettiin ja todistelu aloitettiin todistajanvalan vannomisella. Sormet raamatulle ja menoksi. Kun perusasiat oli selvitetty, käytiin selvittelemään avioeroperusteen olemassaoloa tyyliin:
"Oletteko olleet sukupuoliyhteydessä vastaajan kanssa?"
"Kyllä olen, herra tuomari"
"Milloin viimeksi?" (kysymys tuon kanneajan oikeellisuuden toteamiseksi, ei siis uteliaisuudesta)
Tässä vaiheessa kantaupseerin kantapäät kopsahtivat yhteen, ilme kirkastui ja vastaus kuului:
"Tänä aamuna kello 7.09!".
Nykynuoriso varmaan ilmaisi tuntemukset sanomalla LOL - "laughing out loud" - "nauran ääneen". Minä poika purin alahuulta ja sanoin pöytäkirjaa pitävälle auskultanttikaverille "kirjataan pöytäkirjaan että todistaja kertoo olleensa sukupuoliyhteydessä kantajaan viimeisen kuuden kuukauden aikana."
8 kommenttia:
Maaseudun sheriffi, oikeudenjakaja, opettaja, pappi ja terveyskeskuslääkäri ovat jotenkin samaa sarjaa. Työssä on hohtoa ja niitä päiviä muistelee lämmöllä vanhana. Ja ihmettelee mikä ihme sieltä elävän elämän saralta oikein heitti pois. Vaikka olenkin ruennut harkitsemaan olisko ideaa palata eläkepäivinä nauttimaan samasta mitä koki nuorena.
Erona kuitenkin on se, että oikeudenjakajan roolissa ei tarvitse koskea asiakkaisiin. Nykyisen possunuhan aikaan tämä on tärkeä pointti. Tosin meidän ikäpolvemme on taistellut ja selvinnyt mm. hongkongilaisesta.
Tuollaisella avioerolainsäädännöllähän on huikea työllistävä vaikutus!
Ennenvanhaan osattiin paljon sellaista mikä on nykypäivinä tuntematonta. Paljon hyvää siinä katosi. Niinkuin meikäläisten nuoruus.
Enkä väheksyisi myöskään sitä, että käräjäpäivät oli mielenkiintoisempia myös oikeudenjakajan vinkkelistä.
Minua jäi hieman askarruttamaan tuo klo 7:09 -- toimituksen alkamis- vai päättymisaika vai kenties näiden keskiarvo. Kunnes muistin, että armeijan päiväohjelmassa tapahtumat määritellään alkamisajan mukaan. Lisäksi nille on aina määritelty myös valmistautumisaika. Olisikohan tuon päivän ohjelmassa ollut klo 7:05 "Valmistautuminen haureuden harjoittamiseen"; klo 7:09 "Haureuden harjoittaminen"? Toki on myös mahdollista että kyseinen ryhmä sai valmistautumisensa valmiiksi etuajassa (pohjalaiset kun eivät ole mitään hämäläisiä) ja päätti siirtyä päiväohjelman seuraavaan kohtaan etuajassa. Kyseinen toimitus saattoi olla merkitty ohjelmaan vasta 7:10?
Tulivatko nämä mieltäni askarruttavat seikat selville?
Oikeudenjakajana oleminen tuntuu ainakin näin maallikosta vaikealta hommalta. Nuorena siihen näytään jo jouduttavan. Tuomarikoulutus taitaa parkkiinnuttaa.
On asioita, joissa oma nk. maalaisjärki sanoo ettei kannata kysyä yhtään täydentävää kysymystä, koska tilanne muuttuu mahdottomaksi omalta ja edustamansa instituution uskottavuuden kannalta.
Todettakoon, että kyseinen tarkkuus riitti silloisen avioliittolain perusteen lainmukaisuuden toteamiselle.
Lähetä kommentti