Sotkamon Howard Hughes

Alkuviikolla tuli pistäydyttyä Kainuussa kuluvan viikon ensivisiitillä. Ja tällä kertaa sitten tulikin asuttua ihan herroiksi paikkakunnan uudemmassa majoitusliikkeessä, sillä luulin astuvani hotellihuoneeseen mutta totesinkin että minulle oli varattu oikein kattohuoneisto. Tilaa oli enemmän kuin kainuulaisen pienviljelijän tuvassa ja luonnollisesti tila oli jaettu tyylikkäästi toiminnoittain - ruokailutila ja nahkainen seurusteluryhmä olohuoneen ison taulu-tv:n edessä, muutamia metrejä itään baarikeittiöstä. Lasitettu ulkoterassi kuuden hengen pöytineen ja tietenkin asiallisesti sisustettu makuuhuone kirjoituspöytineen. Ja herrasmies luonnollisesti katsoo iltauutiset sängystään, joten sinnekin seinälle oli asennettu kohtalaisen kokoinen toinen taulu-tv. Aamutoimia varten oli luonnollisesti sosiaalitilatkin jaettu tilaan, jossa mahtui Kainuun Sanomat lukemaan lehteä taittelematta ja jacuzzilla varustettuun suihkutilaan, josta toisella käynnillä löytyi vielä oma saunakin. Ei siis ollut huoneessa valittamista, vaan olo oli kyllä kuin entisellä erakkomiljonääri Howard Hughesilla - eikä tarvinnut terassilta katsoa hiekkaerämaata vaan Vuokatin komeaa honkametsikköä.

Kuin kirsikkana kakun päälle oveen koputettiin kun olin työskentelemässä kirjoitustason ääressä - hotellin johto lähetti tervehdykseksi pullon kuohuvaa ja tuoreita hedelmiä ruumispalvelun (engl. "room service") välityksin. Onneksi iltasella ei sentään kukaan tullut taittelemaan orkideoita tyynynpäällisille, vaan sai istuskella jacuzzissa ihan rauhassa. Saunasta oli kiva kipaista terassille vilvoittelemaan ja Vuokatinvaaraa ihailemaan. Kyllä kainuulaisen siirtomaaherran elämä on välillä mukavaa.

Edellinen kokemus hotellihuoneen porealtaasta olikin jo liki kahdenkymmenen vuoden takaa. Silloin tulin majoittuneeksi saman ketjun hotelliin Oulussa - kaupungin silloin uusimpaan ja hienoimpaan. Hissikuilun viereen oli jäänyt joku tyhjä tila, josta oli mielikuvituksella rakennettu varsinainen Peukaloisen maja. Kun tilanpuutetta oli päätetty jollain tavoin pehmentää, oli sängyn viereen asennettu poreallas, johon oli helppo kierähtää suoraan pediltä lattialle koskemattakaan. Kun hissivaijerien jatkuva jyminä esti unentulon, ajattelin että kokeillaan nyt sitten tuotakin ihmettä. Ensin aatamin asuun ja puoli volttia vasemmalle, ja hups olinkin jo ammeessa. Ammeen reunan varoituksia seuraten laskin ammeen täyteen ennen kuin rupesin tuota ihmettä käynnistämään. Sitten suurella jännityksellä sormi käynnistysnapille ja... Amme osoittautui suutariksi - ei lähtenyt käyntiin vaikka sormi kipeänä paineli nappeja. Kyllä ihminen joskus tuntee itsensä täydellisen typeräksi. Mutta harvoin niin typeräksi kuin kykkiessä polvenkorkuisessa ammeessa munasillaan sänkynsä vieressä hissin jyristessä 30 sekunnin välein ohi.