Kohta on viikko mennyt Kainuun metsissä ja se alkaa näkyä. Pahinta tässä maalaistumisprosessissa on, että takaraivossa alkaa hiljalleen soida Petri ja Petterson Brassin sietämätön kappale "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..." Tätä menoa Radio Rock vaihtuu Iskelmäradioon, eikä kanavakaan vaihdu kun Pepe Willbergin sametinpehmeä ääni kajahtaa kaiuttimista. Kajaanin kadut tunnen jo kuin lontoolainen taksikuski kotikaupunkinsa joten pystyn ajamaan sen ruuhkassa kuin paikallinen ikään. Pian rupean rupattelemaan pääkaupunkiseudun busseissa kanssamatkustajien kanssa, rupean sienestämään ja käymään hirvimetsällä. Viimeinen pisara lienee se kun alkaa tehdä mieli murtomaahiihtosuksia ja ihonmyötäistä, mahdollisimman aerodynaamista ja värikästä hiihtohaalaria. Ja tietysti kesäksi rullasuksia. Puhumattakaan siitä, että jääkiekossa rupeaa seuraamaan Kajaanin Hokin menestystä (eilen tuli kotiottelussa turpaan Vaasan Sportilta) ja kiihkeästi odottamaan uuden pesiskauden alkua ja sitä kun Sotkamon Jymy aloittaa uudelleen "kadonneen pojan metsästyksen".
Onneksi paluun kehä III:n sisäpuolelle voi toteuttaa asteittaisena siedätyshoitona. Kaivokselta lähtiessä käy heittämässä ensimmäiset sumpit naamaan Sukevan vankilan katveessa, sitten tutustua Iisalmeen ja totutella taas ihmisvilinään. Siitä hiljalleen Siilinjärven kautta Kuopioon, Mikkeliin ja Lahteen. Taitaa olla paras pysähtyä siinä Pöljässä ja ostaa se lippis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti