Kuusikymmenluvulla Töölössä kipaistiin Ulmasen siirtomaatavaraliikkeeseen (heti siinä HM:n maitokaupan vieressä)ostamaan karkkia aina kun silmä vältti ja käteisvarannot sen sallivat. Luottokortteja ei oltu nähty kuin amerikkalaisissa elokuvissa, mutta Ulmasen tädin hallinnassa oleva vastakirja toki ajoi saman asian käteispulan yllättäessä. Yksi merkittävä ravinnonlähde oli Fazerin lakupatukat (hinta 5 penniä), unohtamatta toki pennin nallekarkkeja tai viikkorahapäivän ylellisyystuotteita Halvan tai Pantteri-salmiakkeja (hinta 20 penniä per rasia). Nyt perinteinen tuotemerkki on katoamassa ja yhteiskuntamme huutava epäkohta korjautumassa kun Fazer ilmoitti luopuvansa perinteikkäästä (joskin stilisoidusta) kääreestä.
Asenteet ovat toki muuttuneet vuosien mittaan - jo kouluaikana ruotsinkirjan veikeä kertomus tumman pojan seikkailusta jäälautalla eskimoiden maahan kiellettiin - varmin tapa huolehtia siitä, että kaikki ikäpolveni edustajat lukivat Lär Dig Svenska 1:n kappaleen "En liten negerpojke" tunnollisemmin kuin minkään muun kyseisessä oppikirjassa. (Unohtamatta sinänsä dramaattista tarinaa siitä kun "familjen Petterson flytter till Göteborg"). Elintarviketeollisuuden puolella toinenkin tuotemerkki on matkan menettänyt rasistiseksi luonnehditut tunnisteet, kun Brunbergin neekerinsuukot muuttuivat pelkiksi suukoiksi.
Maailma muuttuu, Eskoseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti