Lehtitietojen mukaan Yhdysvaltain itärannikkoa on siunattu taas kovimmalla myrskyllä 25 vuoteen, ja koti-Suomessa huhtikuussa nautitaan liki kahdenkymmenen asteen lämmöstä. Tässä alkaa hiljalleen meikäläisenkin kovan kuoren alta kuoriutua aito viherpipertäjä, joka on huolissaan ilmastonmuutoksesta.
Tämä vihertyminen on toki vain pinnallista, sillä taas huomenna olen kantamassa oman korteni kekoon näissä ilmanpiluutalkoissa. On tullut aika karistaa koti-Suomen pölyt jaloistaan pariksi päiväksi ja suunnata tiensä tuonne Rammsteinin ja lederhosenien luvattuun maahan, Saksaan, luonnonkauniille Ruhrin alueelle. Jotenkin nämä Euroopan sisäiset lennot tuntuvat sopivan mittaisilta, melkeinpä tuntuu siltä ettei kerkeä kuin paikoilleen asettumaan kun jo ollaan laskussa.
Väliaikaista taitaa olla tämäkin huvi, sillä toukokuun kalenteri alkaa näyttää risaiselta kuin armeijan verkkopaita. Milloin pitäisi olla Clevelandissa partiolaispoikien juhlalounaalla, milloin taas ympäri Eurooppaa tapaamassa herraties ketä. Kahdella mantereella vielä jotenkin kerkeää toimimaan, mutta taas näyttää siltä että niin Aasian kuin Afrikan visiitit on pakko aikataulusyistä lykätä hamaan tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti