Matkan varrella on tullut jokunen pohojolaanen vastaan ja sen myötä on vahvistunut kuva siitä että kyseisen maakunnan väestöllä on tiettyjä erityispiirteitä, jotka erottavat heidät muista. Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti kieli. Missään muussa maakunnassa kysymyssanoja esitetä muodossa "kuhna?" ja "mihnä?". Tai se ettei lausuta vaikeampia diftongeja, vaan d:kin vääntyy r:ksi. Esimerkkinä ystäväni kesävallesmannina todistama lause kun konstaapeli pyysi mukaansa kahville sanoin "lähetäänkö mun ratsunillani ronitseja syöömähän?". Kummastuttaa kyllä miten paikalliset lausuvat omiensa keskuudesta nousseet Duudsonit. Ruursonit?
Toinen on yritteliäisyys, joka ilmenee vähintään pakonomaisena tarpeena perustaa mattokutomo jollei muuta yritysideaa synny.
Helmenä pohjalla on tietysti sitten kyky heittäytymiseen. Maakunnan miehet tekee kaiken kunnolla (ja yleensä voimaa käyttäen ja järkeä säästellen.) Tyypillisesti tämäkin
pikku-uutinen kertoo pohjalaisten miesten ilakoinnista ja kekseliäisyydestä.
Ei taida olla syyttä suotta perinteinen pohjalaisen miehen kummastelu "mikä ristus on kun ei ahiista?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti