maanantai 27. huhtikuuta 2009

Taas tuoksahtaa

Kainuun iloksi taas rikkivety tuoksuu vaarojen yllä, luoden omaa tunnelmaansa Vuokatin kevääseen. Valitettavasti kun vallitseva tuulensuunta tuo tämän tutun, mutta erottuvan tuoksahduksen juuri paikallisten asutuskeskusten - Tuhkakylän, Vuokatin ja Sotkamon - suuntaan. Banjot vain puuttuvat.

Onneksi jatkossa esteettinen hajuhaitta jää ainoastaan tuotantolaitoksen liepeillä aistittavaksi, sillä rehevä sen itsensä tuoksu saattaisi pitkän päälle hieman ahdistaa Kainuun vaaramaisemiin tulevia matkailijoita. Kevään tulon havaitsee myös paikallisesta eläimistöstä - viime viikolla Kajaanin tien varrella tepasteli teeri soitimella ja tiettävästi kaivosalueella talviuntaan viettänyt karhukin on herännyt, irrottanut pihkatappinsa ja painunut autuaammille metsästysmaille. Valitettavasti en ollut itse todistamassa neljän ilveksen ohimarssia kaivokselle johtavan tien yli, toistaiseksi omat havainnot ovat jääneet ilveksen jälkiin lumisella pikkutiellä. Paikallislehden mukaan ahmakin oli bongattu pihamaalta Sotkamon naapurikunnasta Paltamosta, joten eläinkuntaa maakunnassa riittää suurin piirtein yhtä paljon kuin Korkeasaaressa.

Kohta kainuulaiset vaihtavat rullattomat sukset rullallisiin ja siirtyvät terrorisoimaan paikallisia kävelyteitä. Pesäpallomailat ja -räpylät kaivetaan esiin naftaliinista ja kansanjoukot kansoittavat Vuokatin Hiukan stadionin kun SuperJymy aloittaa taas Kadonneen Pojan metsästyksen Jamo Heikkisen johdolla. Tuskin maltan odottaa.

2 kommenttia:

Tuikku kirjoitti...

hajuhaitat missäkin, meillä ne ovat nuo iki-ihanat, pitkäripsiset kesänaapurit - lehmät. aamuisin on kiva herätä lehmänkellojen kilkatukseen, mutta ne sontakärpäset, lupaan etten enää ikinä tapa niitä ikkunaan...maajussien paskaralli on jo ohi, onneksi ennen helteitä. Muuten metsän eläimistö noudattelee perinteistä kauris, pupu, kettu, mäyrä, villisika linjaa ja vähemmän mukavia käärmeitä!!!!

Mikko kirjoitti...

Edellisen kommentoijan viittaus pitkäripsisiin lehmiin toi mieleeni tapauksen kun edeltäjäni oli viimeisiä viikkoja Intiassa muun perheen jo muutettua. Eräänä päivänä Arto tökkäsi autossa kylkeeni ja kysyi "näitkö miten kauniit tuon lehmän silmät olivat".

Täällä onkin ekspattien piirissä yleinen sanonta että "Tiedät olleesi liian kauan Intiassa kun alat ihastella lehmien kauniita silmiä".