Kaukana kultaisella seitsenkymmenluvulla kaverit meinasivat pistää minut laivaan ja lähettää Biafraan malliksi siitä, ettei kaikki toivo ollut vielä mennyttä. Hyväkkäät nimittivät vielä käveleväksi heinäseipääksi.Myönnettävä on, että vaikka niihin aikoihin sitä oli nk. läpipasko – ennätys kolme wieninleikettä yhden päivän aikana painon nousematta tippaakaan – vuodet ovat olleet vyötärölle armeliaita. Heinäseipäästä on muotoutunut nykytekniikkaa seuraten varsinainen heinäpaali (ei tosin muoviin verhoiltu), joten koitti aika ryhtyä vastaiskuun. Kuten kaikille Diilerin lukijoille on tuttua, pyöreän vartalon takana piilee varsinainen viherpipertäjä, joten mikäs on sen luontevampaa vanhalle jääkärille kun pumpata Crescentin kumit ja ruveta polkemaan ja säästää luonnonvaroja.
Kolmen päivän sinnikkään yrittämisen jälkeen ainoa tulos on hellä takamus ja itse aiheutettu pakonomainen tarve parantaa jatkuvasti suoritustaan. Kiitos nopeusmittarin, päivittäisten suoritusten vertailu tulee kuin itsestään. Alan pikku hiljaa ymmärtää mistä tulevat ne keski-ikäiset miehet jotka jyräävät pyörillään pitkin jalkakäytäviä jarruttelematta tippaakaan vaikka edessä olis mitä vaan. Kahdenkymmenen minuutin maagisen aikarajan alitus kun on kellosepän työtä, joka ei anna paljoa anteeksi.
Taitaa olla kohta hyvä syy taas siirtyä takaisin auton rattiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti