...sillä lailla Suomea me rakennetaan" lauloi jo tuo Tavastilan kultakurkku, Tapani Kansa aikanaan. Jos valoisuudella mittaa niin ei nämä kokkolalaiset päivät kovin pitkiä lie. Aurinko nousi tänään kello 10.14, joten olin huomattavasti ennen kukonlaulun aikaa jo työmaalla virkeänä kuin peipponen. Vastapainoksi aurinko laskee sitten 14.34, eli päivänvaloa riittää kuuden tunnin verran. Ei täällä paljoa aurinkolaseja tarvitse.
Kokkolassa sentään maa on iltaisin ja aamuisin kuurassa, joten nurmikkojen valkea peite muistuttaa hieman lumisista talvista. Mutta toki iloiset jouluvalot tuovat loistoaan Kokkolan keskustan jouluvilinään. Joulunalusruuhkatkin ovat täällä jossain määrin kohtuullisempia kuin esimerkiksi Stockmannin jouluhulina. Niinpä taidan tänään mennä huvittelemaan ja tutustumaan keskipohjalaiseen jouluhuumaan. Ja mikä parasta (ellei yllätyksiä tule), perjantain jälkeen ei enää tänä vuonna tarvitse nähdäkään lentokonetta. Onhan se kätevä kulkupeli, mutta liika on liikaa.
Tänä vuonna ei ole tainnut tullut oltua tarpeeksi kiltti. Ensiksi tehtaan joulupukki toi uudet kengät, joissa laatikko oli sopiva mutta siinä liian pienet kengät. Joulumielen viimeisteli joku joka omi työtakkini (ja taskussa olleet suojalasit) ruokalan ovenpielestä, vaikka siinä luki kahdessakin paikassa "Tapsa-tuote". Onneksi varaston pojat olivat juhlatuulella ja antoivat armosta uuden.
1 kommentti:
Jälleen kerran muistutan naapurikaupungin Pietarsaaren Usko-Toivo-Rakkaus-jouluvaloista - tai samma på svenska. Ne on alueen suurin nähtävyys ja vientituote luksusveneiden ohella. Vai eikö kokkolainen voi Pietarsaareen päin edes katsoa?/P
Lähetä kommentti